Hollikyyti

Kruunu oli määrännyt kyyditysvelvollisuuden talonpojille. Talousseura julkaisi kirjasen, jossa neuvottiin, miten kyyditysvelvollisuus kannattaa järjestää, ettei se rasita viljelijää liiaksi:

"Rehellinen Neuwo, Suomalaisille Maanmiehille, Holli-kyydin wahingollisudesta, ja millä tawalla Maan-mies, parhain siitä taidais wapaaxi päästä, suurexi huojennuxexi itzellensä, ja Maan-wiljelemisen jaloxi hyödyttäwäisexi edesauttamisexi, koko Maa-kunnasa."

Kyyditseminen tarkoitti, että talonpoikien oli yhteisvastuullisesti kuljetettava virkamiehiä ja muita matkustavaisia paikasta toiseen. Kyyditystä varten teiden varsilla tuli olla majatalo eli kestikievari enintään kahden peninkulman välein. Siellä vaihdettiin hevosta, syötiin ja levättiin. Kestikievarin pitäjä huolehti kyydityksestä muiden talonpoikien maksamaa veroa vastaan. Hänellä oli myös oikeus anniskella viinaa, mikä oli korvaus majatalon ylläpidosta.

Kyyditys vuokrattiin kestikievarin pitäjälle, jolloin muut kyytilohkon jäsenet vapautuivat velvollisuudesta. Jos ei näin tehty, kihlakunnan talonpoikien piti olla varalla eli ajaa hollikyytiä.