Oppikoulu

Laki uusimuotoisista, kansakoulun koko oppimäärälle rakentuvista oppikouluista säädettiin 24. helmikuuta.

Oppikoululaisten määrä kasvoi nopeasti. Lukuvuonna 1920-–­1921 oppikouluissa oli 32.000 oppilasta ja lukuvuonna 1925-–­1926 jo 44.000.

Oppikoulunuorison "äänenkannattaja" oli WSOY:n julkaisema Nuori Voima -lehti, jossa oli käyty kiivastakin keskustelua tyttöjen ja poikien kesken. Keskustelu alkoi kirjoituksesta, jossa väitettiin että:

"Nykyajan tytöt voidaan jakaa kahteen osaan: Niihin, jotka ovat jazzityttöjä, ja niihin, jotka toivoisivat sellaisia olevansa. Nämä jälkimmäiset ovat oikeastaan vielä kauheampia: he eroavat edellisistä vain siinä, että heillä on huonompi flaksi. Senvuoksi he halveksivat ja pilkkaavat jazzityttöjä ja luulevat olevansa jossakin suhteessa parempia. Ehkä sen vuoksi, että heitä ei niin usein pyydetä ulos. Mutta kaikessa hiljaisuudessa he kuitenkin itse toivoisivat olevansa samanlaisia. Heidän sisällään ei liiku yhtään sen enempää kuin noiden toistenkaan.

Aivan käsittämättömän saamattomia ovat nykyajan tytöt. Uskallammepa lyödä vetoa, että ei ole ainoatakaan, joka viitsisi edes nousta sukunsa puolesta vastaamaan tähän kirjoitukseen. Mitenkä saataisiin tämä asia autetuksi? Mitenkä saataisiin nykyajan tytöistä ihmisiä."¹