Posti
Postinkuljetus oli valtion yksinoikeus. Kaupungeissa oli postikonttorit ja niissä postinhoitajat. Postia kuljettivat kerran viikossa kaupungista toiseen siihen erikseen määrätyt postitalonmiehet.Postitalonmies oli tilallinen, jolle kuului postin kuljetus omalla alueellaan
"olipa yö tai päivä tai millainen sää hyvänsä".
Hän kulki yleensä ratsain. Postitiloja oli postireitin varrella muutaman kymmenen kilometrin välein. Postinkuljettaja vei postin seuraavaan etappiin. Saaristossa postin kuljetus oli jaettu postiruodulle eli 5-6 talolle, jotka huolehtivat siitä yhteisellä postiveneellä.
Ahvenkosken postikonttori oli Ruotsin ja Venäjän rajalla. Postireitti Turusta Pietariin oli kaikista vilkkain ja tärkein. Sillä posti kuljetettiin kestikievarikyydillä, muualla postitalonpoikien toimesta.
Postinkuljettajalla oli postitorvi, jolla hän ilmoitti menostaan ja pelotteli muita tiellä liikkujia. Tästä syntyi lastenloru
"pois, pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä".
Uudessa asetuksessa postitalonpojat vapautettiin monista heitä aikaisemmin rasittaneista velvollisuuksista. Tärkein oli vapautus kestikievarivelvollisuudesta. Se joka kuljetti postia, oli vapaa muusta talonpojille määrätystä kyydityksestä.1