Tulimaa
Etelä-Amerikan mantereen eteläisimmässä kärjessä sijaitsevan Tulimaan maisemia voitiin Suomessakin nyt katsella elokuvateattereissa.
Suomen Maantieteellinen Seura lähetti syksyllä 1928 Tulimaahan professori Väinö Auerin johtaman tieteellisen tutkimusretkikunnan. Tutkimuksen aiheena oli alueen soiden rakenne, kasvillisuus ja geologia. Tutkimusten ohella retkikunta elokuvasi seudun maisemia, eläimistöä ja elinkeinoja.
Retkikunta kartoitti myös aiemmin tuntematonta vuonoaluetta, johon heidän löydöistään jäivät muistuttamaan uudet paikannimet: Fjordo Finlandia eli Suomen vuono, Lönnrotja Runebergjäätiköt ja Monte Nylandia eli Uudenmaan vuori.
Tulimaan väestö jakaantui kahteen pääryhmään valkoihoisiin uudisasukkaisiin ja alkuasukkaisiin, intiaaneihin.
Tulimaan eläimistön edustajista mainittakoon guanako, kaksi kettulajia, lepakot, hylkeet, valaat, pingviinit, merimetsot, albatrossit, lokit ym. vesilinnut.
Uudessa Suomessa kirjoitettiin, että "Tunnin kestävä ohjelma muodostuu katselijalle erkoiseksi nautinnoksi. Meidän oloissamme ainutlaatuisena se ansaitsee suuren yleisön huomiota."1