Lapsihalvaus
Lapsihalvauksen virusta on onnistuttu viljelemään ja istuttamaankin apinoihin, mutta itse taudin aiheuttajaa ei tunneta.
Sairas itse tartuttaa terveitä tavallisesti suhteellisesti vähän, varsinaisia taudin levittäjiä ovat sairaiden kanssa seurustelleet, jotka eivät itse näkyvästi sairastu, vaikkakin nielussaan kuljettavat tartuntaa toisiin ihmisiin.
Aarne Pietinen: Linja-auton puhdistus lapsihalvaustapausten johdosta. Kuva: Museovirasto, neg. 13612.
On varsin todennäköistä, että myös vesi välittää tartuntaa, mutta yksimielisyyteen ei asiasta ole päästy. Herkin sairastumisaika on 1–4 vuoden ikä. Vaikeimmat muodot tavataan kuitenkin täysikasvuisilla.
Taudin alku muistuttaa influenssaa tai suolitauteja kestäen korkeine kuumeineen 2–3 päivää. Kohta sen jälkeen esiintyy erinäisten lihasten ja lihasryhmien halvautuminen, joka on laajimmillaan heti alussa heiketen sitten vähitellen. Toisinaan potilas tulee täysin rammaksi ja kasvukin vahvasti heikkenee.
Hoitona on aluksi täydellinen lepo välttämätön. Jonkin viikon kuluttua voidaan ryhtyä hieronta-, voimistelu- ja sähköhoitoon. Tarttuvaisuus on suurin taudin alussa, jolloin sairas on huolellisesti eristettävä.
Luotettavaa seerumhoitoa ei tunneta. Kuolleisuus lapsihalvaukseen on noin 10–15 % epidemioiden mukaan.1