Eläimet

Uusi metsästyslaki annettiin 6. huhtikuuta:

"Metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle. Sama oikeus on myös sillä, jolla on vakaa hallintaoikeus maahan tai joka hallitsee virkataloa tai muuta siihen verrattavaa tilaa. Metsästysoikeus on myös sillä, joka sen on saanut vuokralle.

Aarne Pietinen: Suomeen tuotiin erä valkohäntähirviä Yhdysvalloista. Kuva: Museovirasto, neg. 13768.

Pohjoisissa kihlakunnissa ja eräissä Oulun kihlakunnan kunnissa on paikallisilla asukkailla vapaa metsästysoikeus valtion metsissä rajavyöhykettä lukuunottamatta."

Hirvi, peura, joutsen, naarashaahka ja saman vuoden haahkanpoikanen, ristisorsa, naarasfasaani, viiriäinen ja uivelo olivat kokonaan rauhoitettuja. Laki sisälsi myös lukuisien muiden eläinten rauhoitusajat ja säännöksiä pyyntitavoista. Valkohäntäpeuroja tuotiin Suomeen.

Eläinsuojelulaki annettiin 14. huhtikuuta. Laki tuli voimaan 1. kesäkuuta ja sillä kumottiin vuosina 1902 ja 1913 annetut teurastamista koskevat asetukset.

Eläintä oli kohdeltava niin, ettei sille tarpeettomasti tuotettu kärsimystä.

Lain mukaan kiellettyä oli mm.:

• –­ kotieläimen lyöminen seipäällä, solmunuoralla tai -köydellä ja metallisella tai piikeillä varustetulla välineellä
• –­ hevosen hännän typistäminen häntäluustoa, -lihaksia tai -jänteitä katkaisemalla
• –­ piikkikannusten käyttäminen
• –­ kotieläinten tarpeeton tai liiallinen kurittaminen
• –­ siipikarjan elävältä kyniminen tai eläimen elävältä nylkeminen tai ripustaminen
• –­ elävän kalan punnitseminen panemalla se joltakin osalta puntarikoukkuun
• –­ elävän eläimen kuljettaminen jostakin ruumiinosasta ripustamalla
• –­ kyyhkysammunta eläviä kyyhkysiä käyttämällä.

Kotieläimen teurastaminen muulla tavoin kuin eläimen välittömästi ennen veren laskemista tapahtuneen tainnuttamisen jälkeen oli kielletty. Milloin uskonnolliset syyt sitä vaativat, oli lupa teurastaa eläin teurastamossa siten, että eläin heti verisuonten katkaisemisen jälkeen tainnutettiin. Tämän tuli tapahtua eläinkääkärin valvonnassa.