Työnvälitys

Työnvälityslaki annettiin 23. heinäkuuta:

"Työnvälitystä on oikeus harjoittaa kunnalla ja sellaisella yhdistyksellä, joka on saanut siihen toimiluvan. Lisäksi eräillä viranomaisilla ja valtion tarkastuksen alaisilla laitoksilla on määrätyin rajoituksin oikeus maksutta välittää työpaikkoja.

Uudessa työnvälityslaissa kiinnitetään erityistä huomiota ns. erikoistyönvälitykseen, jollaisena mainitaan merimiesten ja henkisen työn tekijäin työnvälitys sekä nuorison työnvälitys ja siihen liittyvä ammatinvalinnan neuvonta. Näiden ohella on käytännössä metsätyöntekijäin ja maataloustyöntekijäin työnvälitystä.

Työnvälityksen tulee yleensä olla maksutonta. Ainoastaan sellaisella yhdistyksellä, joka saatuaan siihen toimiluvan välittää työtä tai työntekijöitä vain omille jäsenilleen, on oikeus ottaa näiltä tällaisesta välityksestä hyväksytty maksu.

Valtio osallistuu työnvälitystoiminnan kustannuksiin suorittamalla kunnille 40 % työnvälitystoimistojen vuosimenoista ja asiamiesten aikaansaamista välityksistä 10–­45 markkaa välityksestä.

Myös erikoistyönvälitystä harjoittavalle yhdistykselle voidaan myöntää apuraha."