Vaivaishoito

Helsinki sai köyhäinhoidon ohjesäännön. Vastuu köyhistä kuului seurakunnalle. Sen tuli viranomaisten avulla pitää huoli siitä, että köyhät eivät kulje kerjäämässä pitäjästä toiseen. Kullakin oli lain määräämä kotipaikka.

Seurakunta auttoi orpolapsia ja vaivaisia, jotka eivät tulleet itse toimeen. Useimmin näistä huolehtivat kuitenkin sukulaiset. Käsityöläiset ja kauppiaat sekä näiden lesket saivat hätäapua omilta ammattikunniltaan. Vain valtion virkamiehet saivat eläkettä.

Köyhien todellista määrää ei tiedetä, koska näistä ei tehty tarkkaa luetteloa, ja määrä vaihteli paljon vuodentulon mukaan. Maaseudulla köyhät olivat ruotuvaivaisia. Talot muodostivat yhdessä ruodun ja vastasivat heille määrättyjen köyhien avustamisesta. Luvan saaneet köyhät ja muut työhön kykenemättömät siirtyivät vuoroviikoin talosta toiseen.

Köyhä oli itse asiassa kerjäläinen, vaikka kerjääminen olikin kielletty. Kirkkoherra antoi ruotuvaivaisille kerjuuluvan omaan pitäjään. Sama lupa vapautti hänet veroista.

Tämän vuoden alusta turvattomien lasten huoltoa ryhdyttiin tukemaan valtion varoista. Seurakunnat saivat tukea mm. orpokotien perustamiseen.