Sota

Lippuluukulle pääsyä odottaessa oli aikaa ihailla Kansallisteatterin edustalla edellisenä päivänä paljastettua Wäinö Aaltosen tekemää Aleksis Kiveä esittävää veistosta.
Ihmisten lisäksi pääkaupungista siirrettin turvaan myös taide-esineitä. Ateneumin taidekokoelmat pakattiin helläkätisesti, mutta Felix Nylundin veistämät Kolme seppää saivat matkustaa avolavalla.
Vuosikymmenien varrella vintteihin oli kertynyt kaikenlaisia aarteita. Turhasta tulenarasta tavarasta oli kuitenkin syytä hankkiutua eroon, jotta mahdollisten palopommien tuhot jäisivät pieniksi.
Vaikka osa ihmisistä lähti maalle ja lopuille oli varattu turvapaikat pommisuojista, oli monta keinoa yrittää vähentää kodeille tapahtuvia vahinkoja, jos vihollinen päätti pommittaa kaupunkia ilmasta.
Asuntojen ikkunat olivat suurimmassa vaaravyöhykkeessä, jos pommi putosi lähelle. Kunnon teippaus vahvisti niitä kestämään ilmanpaineen tärähtelyjä.
Sodan alettua sisäministeriö antoi 7. joulukuuta päätöksen julkisten huvien toimeenpanoa rajoittavista yleisistä määräyksistä. Sen mukaan oli tanssien järjestäminen kiellettyä. Ainoastaan teatterija elokuvanäytäntöjä, konsertteja sekä isänmaallisia juhlatilaisuuksia oli lupa järjestää.
Sotauutisten levittyä nousi kaikkialla läntisessä maailmassa voimakas myötätunnon aalto Suomea kohtaan. Erityisesti amerikansuomalaisten toiminta ja avustukset lämmittivät.
Joulukuun 17. ensi-iltansa sai elokuva Isoviha, jonka sallimista sensuuri oli pitkittänyt niin kauan kuin Suomi ja Neuvostoliitto vielä neuvottelivat. Nyt ei sen esittämiselle enää ollut esteitä.
Turussa saivat vihollisen lentokoneet 20. joulukuuta pahaa tuhoa aikaan Port Arthurin puukaupunginosassa. Puutarhakadun ja Arvinkadun kulmauksessa talot kärsivät suuria vaurioita.