Valokuvaus
Valokuvausta on pitkin aikoja harjoitettu myös pelkästään taidekeinona, kauneusarvojen tavoittamiseen.Varsinkin 1800-luvun lopulla taidevalokuva muodostui pelkäksi maalaustaiteen jäljittelyksi. Vuosisadan vaihteen tienoilla astuivat etualalle jalovedostusmenetelmät ja pyrkimys valokuvaajan persoonallisen käsityksen ilmentämiseen sävyjä hallitsemalla ja muuntelemalla ja uhraamalla yksityiskohdat yleisvaikutukselle.
Sittemmin syntyi voimakas pyrkimys "puhtaasti valokuvauksellisten" ilmaisukeinojen ja aiheenvalinnan etsimiseksi ("uusasiallisuus"), edustajina mm. berliiniläiset Moholy-Nagy ja Werner Gräff.1
Vilho Setälä oli jo vuosikymmenen ajan kuulunut parhaiden suomalaisten taidevalokuvaajien joukkoon.