Elokuvat

Uuden Suomen mukaan SF-paraati oli

"hilpeä iloittelu nykyajan –­ ei, anteeksi! –­ esimerkiksi kevään 1939 Helsingistä. Georg Malmsténin kansanomaisten iskelmien säestyksellä katsoja viritetään kevään ja nuoruuden tunnelmiin, ja jos yleisö suhtautuu elokuvaan pidättyvämmin kuin tavallisesti, ei se johdu siitä, että se olisi ikävä, vaan siitä, että ajat ovat toiset kuin silloin, kun filmiä ruvettiin tekemään."

Kansan Lehdessä arvioitiin, että

"kauniin ja opettavaisen sisältönsä vuoksi onkin Tottisalmen perillinen ollut hyvin sopiva nuoremman polven 'ikioman' elokuvan aiheeksi. Siinä hyvä saa lopuksi kärsimysten kautta palkintonsa ja paha joutuu tappiolle."

Uudessa Suomessa todettiin elokuvasta Suotorpan tyttö, että se oli

"voimakkaan aatteellisuuden läpitunkema ja samalla siihen liittyy aimo annos isoäidin ajan naivia romantiikkaa –­ jotakin jolle me nykyajan ihmiset helposti hymähdämme, vaikka sen sadunomaisuus vastustamattomasti viehättääkin".

Suomen Sosialidemokraatin mukaan evakkoaiheinen Oi, kallis Suomenmaa oli

"naiivi" elokuva, jossa "pahat ja sisukkaat hämäläiset talonpojatkin muuttuvat niin sanomattoman hyviksi, että kellään esityksestä poistuvalla ei voi olla muuta kuin positiivisia käsityksiä koko siirtolaisväen elämästä".¹