Hätärehu
Selluloosan käyttö hätärehuna
Kuten sanomalehdissä ja radiossa on vakuuttavasti esitetty, selluloosaa voidaan esim. hevosten ja lehmien ruokinnassa hyvällä menestyksellä käyttää hätärehuna, yhtä hyvin kuin olkiakin.
Heinrich Iffland: halkoja. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, SML 105.
Eikä sen hintakaan ole ainakaan kalliimpi kuin mitä muista rehuista nyt joudutaan maksamaan.
Näyttää siltä, että osuuskaupat ja maakauppiaat eivät uskalla ottaa selluloosaa varastoihinsa, koskapa esim. Hankkijasta saimme tätä kirjoitettaessa kuulla, ettei yksikään osuuskauppa vielä ollut rehuselluloosaa tilannut. Mutta joka tapauksessa maaseudun rehunmyyjät voivat vastaanottaa rehuselluloosan tilauksia.
Eikä tämän rehun outous oloissamme saa estää sitä tilaamasta ja käyttämästä siellä, missä muut rehuvarat loppuvat, sillä karjakantaamme on nyt jo vähennetty niin paljon, ettei tarpeettomia teurastuksia enää saa tulla kysymykseen.
Muistettava vain on, että selluloosan ohella on varsinkin lypsykarjalle annettava kivennäisaineita (selluloosan voi kostuttaa suolavedellä ja sitäpaitsi antaa eläimille rehukalkkia) ja valkuaispitoista rehua.
Jos Ruotsista ostettuja soijarouheita lähiaikoina onnistuttaisiin saamaan maahan (mistä tosin ei ole paljon toiveita), olisi hyvin tarkoituksenmukaista antaa 70 g soijarouhetta selluloosakiloa kohti. Mutta ellei soijaa saada, on tyydyttävä kauroihin ja heiniin – esim. apilaheinäthän ovat varsin valkuaispitoisia.
(Maan turva. Helsinki 27.4.1940. Vain suullisessa valistustyössä käytettäväksi, ei sivullisten nähtäväksi. Selostus N:o 20.)
Suomessa onneksi riitti puuta niin lämmitykseen kuin selluloosaksikin.