Väestöliitto
Väestön laskeva syntyneisyys alkoi ajankohtaistua kansalliseksi uhkakuvaksi 1920-luvulta lähtien. Silloin esimerkiksi Arvo Ylppö alkoi voimakkaan taistelun lapsikuolleisuutta vastaan.
Vuosikymmenen kuluessa julkaistiin muutamia silloiseen väestönkehitykseen pohjautuvia pessimistisiä ennusteita asiasta käytiin jonki verran keskustelua. Kuitenkin vasta Tilastollisen päätoimiston yliaktuaarin Gunnar Modeenin vuosina 1933 ja 1934 julkistamat ennusteet maan väestökehityksestä johtivat laajempaan keskusteluun.Oman sysäyksen antoi myös Ruotsissa Alva ja Gunnar Myrdalin aloitteesta käyty väestöpoliittinen keskustelu ja Ruotsin valtiovallan väestöpoliittiset toimenpiteet.
Suomen väestön tulevaisuudesta kannettu huoli tiivistyi 1930-luvun puolivälin tienoilla. Silloin säädettiin useita väestöpoliittisia lakeja. Valtioneuvosto asetti niin ikään vuonna 1937 väestökysymyksiä selvittelemään erityisen komitean, jonka piirissä myös rotuhygieeniset näkökohdat tulivat esiin.
Komitean työ näytti kuitenkin hitaalta ja ajatus kansalaistoiminnan tarpeellisuudesta väestöpolitiikan alalla voimistui. Väestöpolitiikasta kannettua huolta tiivisti myös talvisota, jonka voitiin tulkita osoittaneen lisäväestön kipeän tarpeen.
Tässä tilanteessa perustettiin helmikuussa Väestöliitto. Sen tarkoitus oli levittää tietoa väestön lukumäärän ja laadun merkityksestä niin kansan olemassaololle kuin sen aineelliselle ja henkiselle edistykselle.
Kansan laatua liitto pyrki kohentamaan mm. vaatimalla vuoden 1935 sterilointilain uudistamista ja steriloinnin tehostamista.1