Tanssikielto
Finlands Svenska Ungdomsförbund, Svenska Upplysningsbyrå ja Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto tekivät helmikuussa yhteisen anomuksen sisäministeri Horellille tanssikiellon purkamisesta. Papisto ja Suomen Nuorison Liitto vastustivat kiellon kumoamista. Tanssin väitettiin muun muassa häiritsevän sankarivainajia ja herättävän paheksuntaa rintamalla.
Elokuussa Käkisalmen sotilashallintopiirin kenttäoikeus tuomitsi kaksi naista ehdottomaan vankeuteen; toisen luvattomasta tanssien järjestämisestä, toisen tanssimisesta.
Lokakuussa Helsingin sosialidemokraattisten yhdistysten neuvottelukokous vetosi opetusja sisäministeriöön tanssin sallimiseksi, koska sen toivottiin kohottavan kansalaisten mielialaa.
Sen sijaan salatanssien järjestämistä yritettiin vaikeuttaa asetuksella. Tanssikurssit tulkittiin julkisiksi huvitilaisuuksiksi, jos niissä esimerkiksi otettiin oppilaita kurssin kestäessä tai järjestettiin yli puoli tuntia päivässä yhteistä tanssia. Samaten koko joukko yksityisluontoisia tilaisuuksia, kuten liian monta vierasta käsittäneet kotikutsut, tulkittiin julkisiksi huveiksi.1