"Kolme suurta"
Pääministeri J.K. Paasikivi korosti ensimmäisten sodanjälkeisten eduskuntavaalien edellä 31. tammikuuta, että
"niiden henkilöiden, jotka ovat olleet viime vuosina poliittisilla johtopaikoilla tai noudatettuun onnettomaan tulokseen johtaneeseen, maan etujen vastaiseen politiikkaan huomattavammin vaikuttaneet, olisi vetäydyttävä poliittisesta toiminnasta syrjään".
Lausunnosta nousseen keskustelun johdosta Paasikivi selitti, että
"Suomi ei ole täysin itsenäinen maa niin kauan kuin valvontakomissio on maassa. Me emme voi muuta kuin totella sen määräyksiä. Sillä ei ole kihlakunnanoikeutta, johon voisi haastaa Neuvostoliiton, eikä ole tuomion täytäntöönpanijaa."
SDP:n ja SKDL:n yhteinen vappukulkue:
Paasikivi piti 15. maaliskuuta radiopuheen, jossa hän sanoi, että "nyt suoritettavissa vaaleissa olisi eduskuntaan saatava, viime vuosien erheellisessä politiikassa kulutettujen tilalle, uusia voimia, joilla ei ole menneisyyden painolastia hartioillaan". (ääni )1
Eduskuntavaalit käytiin 17.–18. maaliskuuta ja äänestämässä kävi ennätyksellisesti lähes 3/4 äänioikeutetuista.
Eduskuntaan valittiin 92 ensikertalaista. Eduskunnan poliittinen koostumus muuttui täysin, sillä suurimmat ryhmät olivat:
- 50 sosialidemokraattia,
- 49 kansandemokraattia,
- 49 maalaisliittolaista ja
- 28 kookomuslaista.
Maalaisliitto, SDP ja SKDL antoivat 13. huhtikuuta "lähiajan toimintaohjelman" eli ns. kolmen suuren julistuksen. Nämä puolueet saivat suurimman osan ministerinpaikoista 17. huhtikuuta nimitetyssä J.K. Paasikiven johtamassa hallituksessa.
Suomen uudistettua poliittisen johtonsa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat palauttivat normaalit diplomaattisuhteet Suomeen elokuussa.
Kuvassa: Vappuna kansandemokraatit ja sosialidemokraatit järjestivät yhteisen kulkueen Helsingissä.