Kaupat

Suomessa oli noin 600 kauppaa. Kaikki kaupat olivat kaupungeissa, koska maakauppa eli kaupanpito maaseudulla oli kielletty. Tällä turvattiin kaupunkien porvareiden etuoikeudet.

Myös välttämätön suola oli käytävä ostamassa kaupungeista. Tätä varten kaupungit velvoitettiin pitämään yllä riittäviä suolavarastoja. Muita kaupungista hankittavia tavaroita olivat kankaat, rautaesineet ja kaikki ylellisyystavarat.

Maaseudulla oli sallittua käydä viljakauppaa sekä myydä karjaa ja tarveesineitä markkinoilla. Markkinoiden pitopaikan ja ajan määräsi hallitus tai maaherra. Maaseudulla oli runsaati puolilaillista kauppaa. Kaupunkien kauppiailla oli maalla asiamiehiä, jotka välittivät tavaroita. Lisäksi maalla liikkui miehiä, jotka ostivat kaikenlaisia tavaroita, karjaa, viljaa, viinaa ja polttopuita, ja myivät ne toisaalla eteenpäin.

Heti Venäjään liittämisen jälkeen karjalaisten ja venäläisten kulkukauppiaiden määrä lisääntyi. Nämä myivät myös sellaisia tavaroita, joita sai lain mukaan myydä vain kaupungissa. Kulkukauppa oli kielletty, mutta sen valvominen oli työlästä, varsinkin kun maaseudun asukkaille näistä oli vain hyötyä. Myös kaupunkien porvarit hyötyivät laittomasta maakaupasta, koska he toimittivat tavaraa.