Työsiirtolat
Suomessa ryhdyttiin panemaan täytäntöön lyhyitä vankeusrangaistuksia ja sakon muuntorangaistuksia tavalla, jota ei oikeastaan missään muualla kokeiltu.
Vankeinhoitohallitus teki 3. kesäkuuta maataloushallituksen kanssa sopimuksen työsiirtoloiden käytännöllisestä järjestämisestä. Ensimmäiset valtion työsiirtolat perustettiin heinäkuussa.
Siirtoloihin tuli lähettää rangaistustaan suorittamaan kaikki sellaiset vankeus- ja sakon muuntorangaistusta suorittavat vangit, jotka olivat laissa erikseen määrättyjen perusteiden mukaan työsiirtolakelpoisia.
Siirtolaan määräämisen edellytyksenä oli, että suoritettava vankeusrangaistus oli enintään yhden vuoden pituinen, että tuomittu oli työkykyinen ja vankeinhoidollisesti ensikertainen, eli ettei tuomittu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ennen rangaistuksen tuomitsemista ollut kärsinyt vapausrangaistusta.
Kuritushuonerangaistukseen tuomittuja ei siirtolaan voinut määrätä.
Työsiirtoloiden perustamisen taustalla olivat poikkeuksellisen suuret vankimäärät. Vankiloissa ei ollut riittävästi paikkoja, eikä niitä ollut mahdollista nopeasti rakentaa riittävästi.1