Kahlittu koski
Muhoksen Leppiniemessä oli 29. huhtikuuta historiallinen päivä.
Oulunjoen Pyhäkoski, Suomen korkein, pisin ja voimakkain koski, lopetti ihmisvoimain taltuttamana vuosituhantisen kohinansa ja muuttui säyseäksi suvannoksi tai oikeastaan järveksi.
Samalla mullistui kauneudestaan kuulun Leppiniemen luonto täydellisesti veden täyttäessä vähitellen sen jylhän kanjonimaisen koskiuoman miltei ääriään myöten ja peittäessä koko varsinaisen Leppiniemen.
Samalla merkitsi tapaus ensimmäistä loppuvaiheeseen saatettua taivalta Pyhäkosken suurvoimalaitoksen rakennustyössä; jäljellä ovat enää vain työt, joiden avulla kosken voima saadaan hyödyttämään ihmisen tarpeita.
Säännöstelyallas muutti uoman yhtenäiseksi 8 kilometrin pituiseksi, leveimmältä kohdalta yli puolen kilometrin levyiseksi ja padon kohdalla 32 metrin syvyiseksi suvannoksi.
Padon alapuolella paljastui jälleen kosken pohja 3 kilometrin pituudelta. Itse kosken menetettyä jylhyyttä korvaa rakennettu voimalaitoskompleksi uusasiallisine muotoineen ja valtavine mittasuhteineen.1