Maatalous

Palkkioita

Tasavallan presidentti vahvisti 18. maaliskuuta 500 miljoonan markan määrärahan palkkioiksi maataloustuotteiden luovutusvelvollisuuden ylittämisestä. Palkkion saannin perusteena oli, että peltoala on vähintään 50 aaria.

Palkkio oli 1 markka kutakin viljelmälle vahvistetun luovutusyksikkömäärän ylittänyttä luovutusyksikköä kohden. Palkkiota ei kuitenkaan suoritettu, milloin ylitetty luovutusyksikkömäärä oli pienempi kuin 500.

Maanlunastuskorvaukset

Maanhankintalain mukainen asutustoiminta oli edistynyt niin pitkälle, että oli hankittu noin 100.000 uutta tilaa, tonttia ja lisämaata. Maat niihin oli otettu maanviljelijöiltä ja muilta maanomistajilta joko pakkolunastuksella tai vapaaehtoisilla kaupoilla.

Luovutetusta maasta maksettiin korvaus valtion varoista vuoden 1944 joulukuun lopun hintatason mukaan.

Vaikka asutustoiminnassa oli jo sivuutettu huippukohta, oli korvausten suoritus maanomistajille vasta alkuasteella. Tähän mennessä maanomistajille oli suoritettu maanhintaa 1–­2 miljardia markkaa, kun vielä maksamatta olevan erän arvioitiin nousevan noin 6 miljardiin markkaan.

Maanomistajat saivat luovutetusta maasta ennakkomaksun heti, kun pakkolunastus oli saavuttanut lainvoiman. Lopputilitys tehtiin sitten, kun lopullinen arvioiminen oli suoritettu.

Maanhinnan maksamisen hitauteen oli syynä virastotoiminnan hitaus ja osaltaan myös se, että korvausta täytyi hakea maatalousministeriön asutusasiainosastolta.

Tähän ei riittänyt tavallinen hakemuspaperi, vaan siihen oli liitettävä useita muita asiakirjoja.

Maanhinta maksettiin osittain rahassa, mutta pääasiassa valtion velkasitoumuksilla. Valtio lunasti nämä velkasitoumukset 10 ja 15 vuoden kuluttua sen mukaan, oliko maa luovutettu vapaaehtoisesti vai pakkolunastuksella. Niistä maksettiin myös korkoa 5 1/2 ja 4 1/2 %.

Valtion ensi vuoden talousarvioon merkittiin 1,5 miljardia markkaa asutustoimintaan luovutetun maanhinnan maksamiseksi.