Abortit

Laki raskauden keskeyttämisestä annettiin 17. helmikuuta.

Raskaus voitiin naisen suostumuksella keskeyttää:

• –­ kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen naisen sairauden, ruumiinvian tai heikkouden vuoksi aiheuttaisi häneen ruumiinsa tai sielunsa terveydelle vakavan vaaran; tätä vaaraa arvosteltaessa on otettava huomioon mahdolliset erikoisen vaikeat elämänolot,
• –­ jos naisen makaaminen on sisältänyt naisen toimintavapauden törkeän loukkauksen,
• –­ aina, milloin nainen makaamisen tapahtuessa ei ollut täyttänyt 16 vuotta,
• –­ kun on perusteltua syytä otaksua, että naisella tai odotettavan lapsen isällä on sellaisia periytyviä taipumuksia, jotka jälkeläisissä tulisivat aiheuttamaan mielisairautta, tylsämielisyyttä tai vaikean ruumiillisen sairauden tai muun vaikean vian. Tällöin on raskauden keskeyttämisen yhteydessä toimitettava myös sterilisoiminen, mikäli painavat syyt eivät sitä estä.

Ilman naisen suostumusta raskaus voitiin keskeyttää ainoastaan, "milloin nainen häiriytyneen sieluntoiminnan johdosta ei kykene antamaan pätevää suostumusta siihen". Muun syyn kuin sairauden tai ruumiinvian perusteella raskautta ei ilman lääkintöhallituksen lupaa saanut keskeyttää sen neljännen kuukauden jälkeen.