Kalastus

Kalastuslaki annettiin 28. syyskuuta. Laki tuli voimaan ensi vuoden alusta ja se kumosi vuonna 1902 annetut säädökset.

Laissa oli määräyksiä mm.:

• 
  

  Saha Somerolla. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, KK 51/315.

  –­kalastusoikeudesta,
• –­pyyntirajoituksista,
• –­kalastusoikeuden käytön ja kalaveden hoidon järjestämisestä,
• –­kalastustuotteiden hallussapidosta ja kaupasta sekä valvonnasta ja talteenottamisesta.

"Tärkeimpänä syynä arvokalakantamme viimeaikaiseen huolestuttavaan vähenemiseen on ollut väkilukumme kasvu ja asutuksen leviäminen yhä uusien kalavesien varsille, jolloin nämä ovat joutuneet suurenevan verotuksen alaisiksi. Rinnan tämän kehityksen kanssa on tapahtunut kalanpyydysten huomattavaa tehostumista sekä uusien pyyntitapojen käyttöönottoa.

Lisäksihän voimaperäisin pyynti yleensä kohdistuu arvokaloihin, kuten haukeen, lahnaan ja ahveneen niiden kutuaikoina sekä valitettavan usein myös kuhaan ja siikaan niiden lakimääräisinä rauhoitusaikoina. Tämä ryöstökalastus ei rajoitu yksinomaan kutupyyntiin, vaan ilmenee myös siten, että arvokalat pyydystetään ennen kuin ne ovat ennättäneet kertaakaan kutea ja siten varmistaa sukunsa olemassaolon järvissämme. Niin ikään saattavat teollisuuslaitokset jätevesineen aikaansaada laajoille vesialueille ulottuvia likaantumisia, joiden seurauksena kalojen kutu epäonnistuu mätijyvästen kuollessa ja peittyessä paksun homekerroksen sisälle. Monet arat kalalajit karttavat muutenkin tällaisia alueita.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että vesistöissä tapahtuva biologinen itsepuhdistus vähitellen muuttaa myrkylliset jäteaineet muotoon, jossa ne saattavat toimia veden lannoittajina ja siten välillisesti vaikuttaa vesistön kalatuotantoa lisäävästi varsinaisen saastutusalueen ulkopuolella. Myös kuorimattoman puutavaran uitto on eräissä tapauksissa osoittautunut haitalliseksi kalastolle. Tukkilauttojen seisontapaikoilta, jotka tavallisesti ovat matalia lahdenperukoita, häviää korkeampi vesikasvillisuus pohjan peittyessä paksuun nila- ja kaarnakerrokseen. Tämä ei tarjoa kaloille minkäänlaisia kutumahdollisuuksia, ja varsinkin lämpiminä aikoina tällaisissa kerrostumissa tapahtuu voimakasta kaasujen kehittymistä sekä kaloja vieroittavaa mätänemistä."

Kalastuslain huomattavimpia uudistuksia aikaisemmin voimassa olleeseen kalastussääntöön nähden oli tilattoman väestön kalastusoikeuden järjestäminen toiselle kuuluvalla vesialueella. Kunnassa olevalla vesialueella on jokaisella kunnassa asuvalla uuden kalastuslain mukaan oikeus harjoittaa onkimista muualla paitsi lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koskissa ja virtapaikoissa, rauhoituspiireissä, kalanviljelyslammikoissa, kalatiessä sekä 100 metrin matkalla vesistön poikki rakennetun padon alapuolella.

Toinen suuri muutos entiseen kalastuslainsäädäntöön verrattuna oli kalastuksenhoitomaksun käytäntöönotto. Kukaan 16 vuotta täyttänyt henkilö ei saanut harjoittaa muuta kalastusta kuin onkimista siihen kuntaan kuuluvalla vesialueella, jossa hän asuu, ellei hän tai hänen ruokakuntansa ole suorittanut kalastuksenhoitomaksua ja hänellä ole todisteena mukanaan maksusta annettua kuittia, ns. kalastuskorttia.¹