Elokuvat
Nykykulttuuria tarkasteltiin lehdistössä kovin erilaisista näkökulmista:
Dosentti Matti Kuusi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä:
"Miten paljon pidetäänkään meteliä runoista, joita tuskin kukaan lukee, oopperasta, jossa tuskin kukaan käy, ja kuolleenasyntyneistä viivojen ja värien sommitelmista – ja miten villissä tutkimattomassa vapaudessa rehottaakaan radion ja elokuvan taide, joka kuitenkin merkitsee sekä nykysuomalaiselle sekatyömiehelle että professorinrouvalle monin verroin keskeisempää elämänilmiötä kuin Eliot, Picasso ja Suomalaisen Oopperan kuusi johtajaa yhteensä!"
Terä-nimisessä lehdessä arvioitiin ns. amerikkalaista kulttuuria:
"Gangsterismia ja pornografiaa, raakuutta ja sairaalloisuutta, sitä tapaamme kaikkialla... Tällaisen 'kulttuurin' harrastaminen ei tee meistä muita kuin ryöväreitä ja murhamiehiä, jotka henkisesti paatuneina etsimme seikkailurikasta ja jännittävää elämää sieltä, mikä on elämälle täysin kielteistä...Mitä tapahtuu, ellei asiaan saada nopeata korjausta? Suomen nuorisosta tulisi elämälle vieras, raaka, ryöstöihin, murhiin ja sotaan milloin tahansa valmis lauma."1
Jusseilla palkittiin Valentin Vaala ohjauksesta ja Tauno Palo miespääosasta elokuvassa Omena putoaa sekä Erik Blomberg kuvauksesta ja Mirjami Kuosmanen naispääosasta elokuvassa Valkoinen peura.
Arvostelijat suhtautuivat sangen ynseästi elokuvaan Lännen lokarin veli. Vapaan Sanan mukaan elokuva oli "täynnä halvinta sentimentaalisuutta ja kaksimielisiä vitsejä, kaikki laskelmoitu yleisön takapajuisinta osaa silmällä pitäen". Aamulehden kriitikon mielestä elokuva "pystyy huvittamaan vain kehittymättömän huumorintajun omaavia ihmisiä".
Savon Sanomissa oltiin tyytymättömiä elokuvaan Radio tulee hulluksi:
"Meidän maassamme on vielä toivottoman paljon sellaisia, jotka eivät osaa oikein arvostaa sitä työtä, mitä mielisairaaloissamme tehdään. Mielisairaala on heidän silmissään vielä hullujenhuone, ja tämän parodian jälkeen sitä varmasti yhä suuremmalla syyllä. Tuli mieleen, minkälainen kohu heräisi, jos tehtäisiin vastaavanlainen ilveily esimerkiksi keuhkotautiparantolasta."
Ulkomaisista Helsingissä nähdyistä ensi-illoista suosituimpia olivat Jean Cocteaun Hirveät vanhemmat, John Fordin Hyökkäys erämaassa, Max Ophulsin Intohimojen karuselli, Ingmar Bergmanin Jano, Vittorio de Sican Milanon ihme ja Walt Disneyn Liisa ihmemaassa.2