Saamelaiset

Ruotsin Jokkmokkissa pidettiin elo- ja syyskuun vaihteessa pohjoismainen saamelaisia kulttuuri- ja elinkeinokysymyksiä käsitellyt konferenssi, johon osallistui saamelaisten lisäksi hallinto-, koulu- ja tiedemiehiä. Joka maasta valittiin kolme henkilöä jatkamaan pohjoismaista yhteistyötä saamelaisasiain alalla. Tarkoitus on myöhemmin muodostaa erityinen pohjoismainen neuvosto tätä varten.

Vuonna 1949 asetettu saamelaisasiain komitea oli vuonna 1951 valmistuneessa mietinnössään tehnyt ehdotuksia, jotka toteutettuina merkitsisivät valtion saamelaispolitiikan huomattavaa aktivoitumista. Saamelaisten elintilan turvaamiseksi komitea ehdotti, että ns. saamelaisalueella, johon luettiin kuuluvaksi Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä pohjoisimmat osat Kittilän ja Sodankylän kunnista, valtion maata ei enää luovutettaisi muille kuin saamelaisille ja heidän yhtymilleen.

Saamelaisasioiden hoito valtioneuvostossa olisi keskitettävä sitä varten luotavaan toimistoon ja saamelaisalueen kunnissa erityiset saamelaisvaltuustot edustaisivat saamelaista mielipidettä. Tämä rohkaisisi saamelaista yhteiskunnallista omatoimisuutta, joka oli lamautunut siitä syystä, ettei saamelaisten mieltä yleensä kysytty Lapin asioita järjestettäessä.¹