Yliopisto
Suuriruhtinas Nikolai Pavlovitsh nimitettiin 6. huhtikuuta yliopiston kansleriksi. Edellinen kansleri oli Suomen asiain komitean puheenjohtaja kreivi G.M. Armfelt. Kun tämä kuoli vuonna 1814, sijaisena toimi Armfeltin virkaa hoitanut R.H. Rehbinder.
Ennen suuriruhtinaan valintaa yliopiston konsistori oli valinnut kansleriksi yhden Venäjän mahtavimmista ja rikkaimmista miehistä, kreivi Nikolai Rumjantsevin. Tämä joutui kuitenkin epäsuosioon ja kieltäytyi kunniasta. Rehbinderin neuvosta päädyttiin sitten hallitsijan veljeen. Suuriruhtinaan saaminen kansleriksi nähtiin yliopiston arvon nousuna, vaikka samalla valta yliopiston asioissa siirtyi yhä enemmän Pietariin.1)
Opiskelijat alkoivat puuhata eurooppalaisen mallin mukaisia yhdistyksiä ja muutenkin ottaa kantaa yliopiston asioihin. Marraskuun 3. päivänä viipurilaiset opiskelijat perustuivat "klubin". Sen tehtävä oli edistää tieteen ja taiteen harrastusta sekä "yhteiskunnan hyvää" vapauden pyhyydestä tinkimättä.
Tämä oli uutta yliopistossa. Olihan kyse vapaasta yhdistyksestä. Taustalla oli romantiikan ajatus opiskelijoiden vapaudesta ja halu vastustaa professorien yksinvaltaa. Ylimmässä valtiojohdossakin oltiin huolissaan. R.H. Rehbinder kirjoitti dosentti Ottelinille, että Ruotsissa riehuva luonnonfilosofia ei saanut levitä Suomeen, koska se ennen pitkää tuhoaa virkamieskunnon.