Elokuvat
Satakunnan Kansassa kirjoitettiin Pekka Puupää -elokuvasta Kiinni on ja pysyy, että "tällaiset filmit ovat kulttuurivaara siinä missä jotkut kamalat sarjakuvatkin, varsinkin lapsille, sillä niiden sisältö ei kyllä kestä minkäänlaista arvostelua juuri lapsia ja opettavaisuutta ajatellen".
Suomen Sosialidemokraatissa arvosteltiin elokuvaa Kukonlaulusta kukonlauluun siitä, että "sellainen huoneisto, joka elokuvan myyjättärellä on hallussaan, on loistoyksiö, jonka vain harvat yksinäiset voivat lunastaa itselleen. Kun elokuvassa valitetaan huoneiston ahtautta, aiheuttaa se reippaan naurunpurskahduksen katsojassa."
Edvin Laine ohjasi vuoden suosituimmasta kirjasta kolmetuntisen elokuvan Tuntematon sotilas, joka sai ensiiltansa 23. joulukuuta kuudessa kaupungissa ja yhteensä 15:ssä teatterissa. Vapaan Sanan arvostelija oli pahoillaan mm. siitä, että kirjaan verrattuna "sotamies Honkajoen hirtehistä pilkantekoa on lievennetty melkein mitättömäksi". Tuntemattoman totuudellisuudesta käytyyn kiistaan tuotiin mukaan jo aiemmin julkaistu väitöskirja, joka antoi suomalaisista sotilaista hyvin samanlaisen kuvan kuin Väinö Linnan romaanikin.1
Elokuvalehti Uutisaitta järjesti vuoden alussa kilpailun sellaisen tytön löytämiseksi, joka lähinnä muistuttaa elokuvatähti Audrey Hepburnia. Kilpailuun ilmoitettiin yhteensä 321 naista. Voittaja oli 17-vuotias helsinkiläinen teinityttö Riitta Ylätalo.
Ulkomaisista elokuvista ensi-illan Suomessa saivat mm. Billy Wilderin Kaunis Sabrina, Anthony Mannin Kuutamoserenaadi, Akira Kurosawan Rasho mon, paholaisen temppeli, Jacques Tatin Riemuloma Rivieralla ja Alfred Hitchcockin Takaikkuna.
Elokuva-Aitan äänestyksessä Gregory Peckin jälkeen suosituin ulkomainen miesnäyttelijä oli Marlon Brando, joka oli pääosassa Elia Kazanin ohjaamassa elokuvassa Alaston satama. Elia Kazanin ohjaama oli myös 11. marraskuuta ensi-iltansa saanut Eedenistä itään. Elokuvan pääosassa oli 30. syyskuuta nuorena kuollut James Dean, joka ehti tehdä tämän lisäksi vain kaksi muuta elokuvaa nimiltään Giant ja Rebel Without a Cause.
Elokuvan vuosikirja Studio ilmestyi. Kirjan saatesanoissa tekijät korostivat, että:
"Aika, jolloin elokuva voitiin kuitata olankohautuksella, on ohi. Elokuva on nyt tärkeä taiteellinen sosiologinen ja poliittinen tekijä, sekä kansallisesti että kansainvälisesti."