Yleislakko
Sodan jälkeen voimassa ollutta valtalakia, jonka perusteella hallitus oli toteuttanut palkka- ja hintasäännöstelyn ja kieltänyt lakot, ei enää uusittu sen määräajan umpeutuessa viime vuoden lopussa. Kun SAK ja STK pääsivät viime vuoden syksyllä sopimukseen palkkasäännöstelyn lopettamisesta, oli ajateltu hintasäännöstelyn jatkuvan.
Eduskunta ei kuitenkaan myöntänyt hallitukselle hintasäännöstelyvaltuuksia, joten maataloustuottajat nostivat hintoja heti vuoden alussa. Samalla nousivat myös vuokrat ja monet muut maksut.Kun SAK:n ja STK:n neuvottelut palkkojen korottamisesta eivät johtaneet tulokseen, alkoi yleislakko 1. maaliskuuta. Työntekijöiden vaatimuksena oli 12 markan korotus tuntipalkkoihin. Lakkoon osallistui 420.000 työläistä. Sanomalehtiä ei ilmestynyt 1. maaliskuuta jälkeen, mutta "Palkkatyöläistä" painettiin suuria määriä ja suurlehdet jakoivat monistettuja uutislehtisiä.
Kärkevimmät erimielisyydet lakon yhteydessä liittyivät bensiininjakeluun, jonka lakkolaiset halusivat osittain estää. Myös linja-autoasemilla esiintyi häiriöitä, kun lakkolaiset yrittivät estää linja-autoyhtiöiden omistajien ja näiden värväämien kuljettajien ajot. Sopimus yleislakon päättämisestä allekirjoitettiin 19. maaliskuuta. Lakko päättyi seuraavana päivänä ja työläiset saivat vaatimansa 12 markan palkankorotuksen.
Hintojen nousu mitätöi vuoden mittaan palkankorotusten hyödyn. Hallitus teki lokakuussa päätöksen valtiontalouden supistamisesta poistamalla eräitä subventioita ja subventioluontoisia menoja. Päätökset merkitsivät suuria korotuksia mm. voin, kahvin, sokerin ja makkaroiden hintoihin.