Koululaiset
Talonpojat
"Toisen maailmansodan aikana, mutta varsinkin sen jälkeen on talonpoikaisoppilaiden luku kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti eniten sellaisissa oppilaitoksissa (mm. oppikouluissa), joiden käyminen talonpoikaisväestön kohdalla edistää sosiaalista liikkuvuutta eli ns. säätykiertoa.
Äiti ja tytär sunnuntaikävelyllä. Kuva Martti Ahdin hallussa.
Hampaiden hoito
Laki kansakoulujen hammaslääkärintoimesta annettiin 17. toukokuuta. Laki tuli voimaan ensi vuoden alusta ja kuntien oli täytettävä lain mukaiset velvollisuutensa kymmenen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Kunta oli velvollinen järjestämään alueellaan olevien kansakoulujen oppilaiden hampaiden tarkastamisen ja niiden kunnossapitämiseksi tarpeellisen hammaslääkärinhoidon. Niin ikään kunnan oli pidettävä huolta oppilaille koulussa ja koulumatkalla sattuneiden tapaturmien vaatimasta hampaiston hoidosta.
Asetus kansakoulujen hammaslääkärintoimesta annettiin 2. marraskuuta. Asetuksen mukaan:
"...oppilaiden hampaiston tarkastus on suoritettava ainakin kerran jokaisena lukuvuotena. Tarkastuksen yhteydessä tai muutoin on oppilaille annettava hampaanhoidon edistämiseksi tarpeellisia terveydellisiä neuvoja ja ohjeita. Tarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella on oppilaille varattava mahdollisuus saada hampaiston kunnossapitämiseksi tarpeellinen hoito, johon kuuluu hampaiden paikkaaminen, juurien hoito ja poisto, ientulehdusten hoito sekä hammaskiven poisto."
Oppikoulu
"Tällä hetkellä näyttää asiantila muodostuvan sellaiseksi, että suuriin ikäluokkiin kuuluvista lapsista voivat oppikouluopetusta saada tuntuvasti harvemmat kuin nykyisin. Siten on meillä uhkaamassa yleinen sivistystason aleneminen, ellei kyetä avaamaan nuorille muita opinteitä.
Mikäli halutaan, että oppikoulusivistystä saavien suhteellinen määrä pysytetään vuoden 1955 tasolla, olisi oppikoulujen määrä nykyisestään kaksinkertaistettava. Mikäli taas pyrimme pitämään kiinni ajatuksesta, että keskikoulun antama tietoja taitomäärän saanti olisi taattava jokaiselle tytölle ja pojalle, muodostuu ongelma yhä vaikeammaksi.
Elämäntaistelu huomispäivän maailmassa, muuttuvissa olosuhteissa, tulee vaatimaan paljon niiltä, jotka ovat tällä hetkellä opintiensä alussa.
Velvollisuutemme on, että me tällä hetkellä aikaa hukkaamatta ja voimia säästämättä varmennamme lastemme koulunkäynnin ja pyrimme antamaan heille mahdollisimman hyvän kasvatuksen. Tämän kysymyksen ratkaisemisessa on kansallamme jättiläistyö. Siinä tarvitaan valtion ja kuntien määrätietoista toimintaa, mutta myös vanhempien vastuuntuntoa ja oma-aloitteisuutta. Tämä kysymys koskee meitä kaikkia, niin yhteiskunnan jäseninä kuin lasten vanhempinakin."2