SDP:n hajaannus
Sosialidemokraattinen puolue valitsi 24. huhtikuuta Emil Skogin sijalle puheenjohtajakseen Väinö Tannerin, joka voitti äänestyksessä pääministeri K.-A. Fagerholmin yhdellä äänellä."Leskisläisten" ja "skogilaisten" välillä ei syntynyt sovintoa, minkä seurauksena puoluetoimikunta tuli puhtaasti leskisläiseksi. Puoluekokous, joka oli kutsuttu koolle selvittämään sisäisiä riitoja, aiheutti uusia repeämiä. SAK, TUL, Naisliitto, Nuorisoliitto ja Pienviljelijäin liitto osoittivat kaikin tavoin olevansa syrjässä uuden puoluejohdon toiminnasta. Iskulauseena oli, että leskisläiset saivat puolueen, mutta uudelle oppositiolle jäi käytännöllinen työväenliike.
SAK erotti 20. kesäkuuta MerimiesUnionin jäsenyydestään. Syyskuun alussa nimitetyssä V.J. Sukselaisen hallituksessa oli viisi SDP:n opposition ministeriä. Tämä kiristi välejä entisestään. SAK:ssa vähemmistönä olleet leskisläiset perustivat 22. syyskuuta "ammattiyhdistysliikkeen eheyttämisvaltuuskunnan". Sukselaisen hallitus erosi jo 29. marraskuuta, mutta se ei leskisläisten ja skogilaisten välejä parantanut.1