Työttömyys
Vuoden alussa jouduttiin kokemaan suurin sodanjälkeinen työttömyys Suomessa. Työttömien kokonaislukumäärä nousi jo tammikuussa yli 93.000:nen. Helmikuussa saavutettiin työttömyyden huipputaso, jolloin työttömyyskortistoihin hyväksyttyjen lukumäärä oli yli 98.000. Maaliskuussa heidän lukumääränsä oli jo vähentynyt alle 94.000:nen.
Kesän kuluessa työttömyys väheni nopeasti ja kesäkuussa työttömyyskortistoihin merkittyjen lukumäärä oli alle 9.000:nen, josta se laski vielä huomattavasti heinäkuussa ja oli alimmillaan noin 4.500.
Työttömien kokonaismäärästä suhteellisesti yhä suurempi osa oli nimenomaan maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavia. Alueellisesti työttömyyden painopiste siirtyi yhä selvemmin Oulun lääniin ja Kuopion läänin pohjoisosiin, jotka olivat perinteisiä alityöllisyysalueita.
Työttömyyskortistot avattiin jälleen syyskuukausina miltei kaikkialla maassa, mutta työttömien lukumäärä oli yleensä vain noin 60 % edellisen vuoden luvuista.1