Afrikka

"Afrikan itsenäiset valtiot ovat Egypti, Etiopia, Ghana, Guinea, Liberia, Libya, Marokko, Sudan ja Tunisia.

Afrikka on yhä enemmän ja enemmän joutunut mukaan suurpolitiikan pyörteisiin. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että suurvaltojen ote Aasiasta on heikentynyt. Afrikka merkitsee uutta saalistusaluetta, jolla on suuri merkitys raaka-ainevarastona ja länsimaisten teollisuustuotteiden markkina-alueena.

Eurooppa on ryöstänyt Afrikkaa samoin kuin se aikaisemmin teki Amerikalle, Australialle ja suurelle osalle Aasiaa. Nämä maanosat kulkevat nyt omia teitään Euroopan lupaa kysymättä. Mutta minkä tien Afrikka tulee valitsemaan?

Kauan sorretut neekerikansat pakottavat valkoiset nykyään maltillisuuteen ja varovaisuuteen. Monella eri taholla ovat neekerit heränneet huomaamaan oman erikoislaatunsa, monet yhteiset etunsa ja tulevaisuuden mahdollisuutensa.

Täällä kuten muissakin siirtomaissa on johtoon asettunut kansallinen sivistyneistö, joka on omaksunut muukalaisilta voimakkaita vaikutteita tai ainakin osittain saanut länsimaisen kasvatuksen.

Afrikkaan on syntynyt lukuisia levottomuuskeskuksia varsinkin toisen maailmansodan jälkeen. Tunisia ja Marokko ovat itsenäisiä valtioita, joskin ne ovat taloudellisesti riippuvaisia Ranskasta. Algerian poliittinen tulevaisuus on vielä epäselvä: kansallinen liike vaatii täydellistä itsenäisyyttä, mutta Ranska tarjoaa rajoitettua autonomiaa.

Rotukysymys on polttava varsinkin Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvassa Etelä-Afrikan liittovaltiossa. Tietyt johtavat piirit haluavat erottaa kansanosat toisistaan vieläkin jyrkemmin kuin tähän asti.

Englantilaisten hallitsemassa Keniassa on varsinkin kikuju-heimon keskuudessa elänyt voimakkaana terroristiliike, ns. maumau-liike.

Tyytymättömyys maanomistusoloihin, asuntopula ja muut sosiaaliset epäkohdat ovat luoneet hyvän maaperän mustien terroristien toiminnalle, jonka tarkoituksena on häätää englantilaiset maasta."¹