Mellakka

Keväällä Turussa sattui kahnauksia ylioppilaiden ja venäläisen sotaväen välillä. Opiskelijat olivat vihaisia siitä, että Turkuun perustettiin poliisilaitos. Sen tarpeellisuutta perusteltaessa oli viitattu myös opiskelijoiden kurittomuuteen. Kun poliisi sai luvan pyytää apua sotaväeltä, opiskelijat näkivät, että heidät oli alistettu sotaväelle. Tähän asti opiskelijoita rankaisi huonosta käytöksestä konsistori.

Pääsiäislauantaina 5. huhtikuuta ravintolasta lähtenyt ylioppilasjoukko pysähtyi meluamaan maaherra Mannerheimin asunnon eteen. Sotilaat tulivat paikalle. Nujakkaa ei syntynyt, mutta opiskelijoiden piti käydä päävartiossa kirjoittamassa nimensä. Kaikki kirjoittivat väärän nimen.

Eräs opiskelija kirjoitti tapahtumista Upsalaan:

"Tänne on uusi kaupungin polisi rakennettu ja Pispa ja Consist. on päätänyt, että Studentia saapi, vasten ruotzin vanhoja asetoksia jotka itze Kejsarilta ovat vahvistetut, otta kiin katuilda ja viedä vankiuteen. Siitä me tulimme äkäiseks ja marssimma pääsiäjs iltana suurella pompulla ja processilla laulain läpi kaupungin. Vihdoin tuli polici venäjä sotamiesten kanssa ja otti meijät pataan. Huomenna elikkä pari päivä sen perästä oli koko Studentiseura yleskutzutu Consistoriumiin. Pispa puhui paljon... Me kaivataan Kejsarille ja ellei hän riko Consistoriumin päätöstä niin suurin osa meistä tulemma Upsalan...Perkele tahto tiälä anta sitova itziän vangiks..."¹

Tapaus aiheutti paljon jälkipeliä. Arkkipiispa Tengström piti varoituspuheen varakanslerin ominaisuudessa.

Ylioppilaskunta ei halunnut alistua, vaan laati 31-sivuisen valituskirjelmän. Siinä esitettiin, että uusi kurinpito oli yliopiston statuuttien vastainen ja ennen kaikkea akataamisen vapauden ja ylioppilaiden kasvatustyön periaatteiden vastainen. Ylioppilasta ei saa laittaa yleiseen vankilaan tavallisten pahantekijöiden joukkoon.

Lähes kaikki ylioppilaat allekirjoittivat kirjelmän. Se herätti kummastusta korkeammalla taholla. Puhuttiin vaarallisesta tartunnasta, järjettömyydestä, joka levisi Saksasta ja Upsalasta.

Lopputulos mellakoinnista ja kirjelmästä oli kuitenkin rauha. Yliopiston sääntöjä uudistamaan asetettiin komitea. Opiskelijat saivat läpi vaatimuksensa, että heille määrätään ylioppilaan univormu ja heidät sijoitetaan venäläiseen arvoluokkaan. Opiskelijoita viehätti suuresti ajatus univormusta, jonka he katsoivat nostavan arvoaan, parantavan kohtelua ja lisäävän yhteenkuuluvuutta.

Syksyn juhlat uskonpuhdistuksen 300-vuotisen historian kunniaksi menivät sopuisasti.²