Huoneenvuokralaki

Huoneenvuokralaki annettiin 10. helmikuuta. Laki tuli voimaan 1. huhtikuuta ja sillä kumottiin vuonna 1925 annettu laki. Vanha laki rakentui pääasiassa sopimusvapauden pohjalle, ja siinä oli vain joitakin sitä rajoittavia säännöksiä.

Uudella lailla oli sen sijaan suurempi sosiaalinen luonne. Siihen oli otettu lukuisia yksityiskohtaisia, etupäässä vuokralaisen suojaa tarkoittavia ehdottomia säännöksiä, joista ei saanut sopimuksellakaan poiketa.

Huoneenvuokrasopimukseen otettua hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta ehtoa voitiin myös sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Uusi laki koski myös alivuokrasuhdetta.

Laissa oli mm. määräykset asumuseron ja avioliiton purkamisen vaikutuksista, omistusoikeuden siirtymisen sekä ulosmittauksen ja konkurssin vaikutuksista, sekä muuttopäivän siirtämisestä.

Jos vuokralainen kuoli ennen vuokrakauden päättymistä, oli kuolinpesän osakkailla oikeus siirtää vuokraoikeus toiselle, johon vuokranantaja kohtuudella voi tyytyä.