Liikevaihtovero

Liikevaihtoverolaki annettiin 5. joulukuuta. Uudella lailla kumottiin vuonna 1950 annettu laki, joka oli periaatteiltaan toisenlainen ja joka todettiin käytännössä epäonnistuneeksi. Uuden lain mukaan veroa oli suoritettava tavaran myynnistä, joka tapahtui liiketoiminnan muodossa sekä tavaran maahantuonnista. Vienti sen sijaan oli verotonta. Ensi vuonna tuli siis olemaan tuotteilla uudet hinnat.

HM-myymälä Helsingin Annakadulla. Kuva: Museovirasto, Fremling 1660.

Myynnin käsite oli laaja, sillä siihen luettiin myös tavaran muu luovuttaminen (esimerkiksi vaihto) ja vuokraaminen sekä majoitus- ja ravitsemisliikkeessä tai liiketoiminnan muodossa muualla tapahtuva tarjoilu sekä tavaran ottaminen käytettäväksi liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä muuhun kuin myyntitarkoitukseen.

– 

Laki luetteli joukon kokonaan verovapaita tavaroita (mm. kotieläimet sekä sanomaja aikakauslehdet vähintään kuukauden ajaksi tilattuina) sekä tavaroita (mm. peruselintarvikkeet), joiden myynti oli verotonta, jos myyjänä oli tavaran alkutuottaja. Koska verotuksen kohteena oli tavaran myynti sekä vuokraaminen, jäi verotuksen ulkopuolelle esimerkiksi kiinteistönkauppa, maan- ja huoneenvuokra ja parturiliikkeen harjoittaminen. Verovelvolliset jaettiin kahteen ryhmään, tukkuja vähittäisverovelvollisiin, joiden välillä oli verotuksessa tiettyjä eroavuuksia.