Elokuvat
Elokuvaverolaki annettiin 26. kesäkuuta. Elokuvavero oli 10 % pääsymaksusta. Jos esitettävä elokuva oli sisällöltään huono tai taiteelliselta tai siveelliseltä laadultaan heikko, vero oli 30 %.
"Veroa ei ole suoritettava tiedeja opetuselokuvan, uutiskatsauksen, sanomaelokuvan eikä lapsille erityisen sopivan elokuvan esittämisestä. Veroa ei myöskään ole suoritettava sellaisen elokuvan esittämisestä, jossa sen olematta varsinainen opetuselokuva kuitenkin opettavainen aines on selvästi esillä, ja joka arvokkaalla tavalla edistää taiteen, historian tapahtumien, luonnon tai maantiedon tuntemusta.
Milloin elokuvanäytännössä esitetään vähintään kaksi verotuksellisesti erilaista elokuvaa, on vero suoritettava sen elokuvan mukaan, jonka esittämisestä vero on suurin. Jos vähintään 1.600 metrin pituisen pääkuvaksi katsottavan elokuvan yhteydessä esitetään täyteohjelmana yksi tai useampia enintään 600 metrin pituisia elokuvia, määräytyy veron suorittamisvelvollisuus ja veron suuruus kuitenkin pääkuvan mukaan."
Lain muutos merkitsi sitä, että uutiskatsausten ja muiden lyhytelokuvien esittämisestä elokuvien yhteydessä ei enää saanut veronalennusta.
Kotimaisia uusia elokuvia oli Maunu Kurkvaaran Raportti eli balladi laivatytöistä, Erkko Kivikosken Käyntikorttini... sekä Risto Jarvan, Jaakko Pakkasvirran ja Spede Pasasen X-Paroni.
Ulkomaalaisia ensi-iltoja olivat mm. David Leanin Arabian Lawrence, François Truffaut'n Ampukaa pianistia, Jacques Demyn Enkelten lahti, Billy Wilderin Irma la Douce, Vojtech Jasnyn Kun kissa tulee, Alfred Hitchcockin Linnut, Gabriel Axelin Pukki paratiisissa, Yasujiro Ozun Tokyo Story, Orson Wellesin Oikeusjuttu Luchino Viscontin Tiikerikissa, Stanley Kubrickin Tri Outolempi ja Akira Kurosawan Samuraimiekka.1
Kuhmoisissa nähtiin elokuvat Ei se mitään, sanoi Eemeli, Hiroshima rakastettuni ja Rykmentin murheenkryyni.