Opiskelu

Laki opintokerhotoiminnan valtionavusta annettiin 17. huhtikuuta:

"Opintokerhotoiminnan tarkoituksena on edistää nuorten ja aikuisten kansalaisten kehitystä tarjoamalla heille tilaisuuksia suunnitelmalliseen opiskeluun ja vapaa-aikojen kasvattavaan käyttöön. Sen tulee tapahtua kasvatusopillisten periaatteiden mukaan ilman puoluekiihoitusta. Valtionavun saamiseksi opintokerhon on järjestettävä vähintään kaksitoista opintokokousta syyskuun ensimmäisen ja seuraavan toukokuun viimeisen päivän välisenä aikana ja siinä tulee olla vähintään viisi viisitoista vuotta täyttänyttä jäsentä.Valtionapua myönnetään menoihin, jotka aiheutuvat kirjojen sekä opintoja havaintovälineiden hankkimisesta ja vuokraamisesta, kirjeopintokurssien kustannuksista, vuokrista ja muista huoneiston käyttökuluista ynnä opintojen ohjaajan palkkaamisesta."

Kiihkeä innostus oppikoulun suorittamiseen oli syynä monien iltaoppikoulujen perustamiseen viime vuosina. Iltaoppikouluajatuksen uutuutta osoitti se, että tällä hetkellä toimivista seitsemästä suomenkielisestä iltaoppikoulusta viisi oli perustettu aivan viime vuosina. Kouluista neljä oli Helsingissä. Muut iltaoppikoulut olivat Lahdessa, Tampereella ja Turussa.

Iltaoppikouluilla oli todistuksenantooikeus. Niiden läpikäyminen toi siis samat oikeudet jatko-opintoihin kuin muidenkin oppikoulujen oppimäärän suorittaminen. Varsinaisten iltaoppikoulujen lisäksi varsinkin Helsingissä toimi lukuisia yksityisiä opettajia ja "opistoja", jotka antoivat opetusta oppikoulun kursseissa. Niillä ei kuitenkaan ollut todistuksenanto-oikeutta. Opiskelu näissä opistoissa oli tuntuvasti kalliimpaa kuin iltaoppikouluissa, koska ne eivät saaneet valtionapua. Lisäksi opetuksen taso saattoi suuresti vaihdella.

Huolimatta iltaoppikoulujen määrän kasvusta kaikilla pyrkijöillä ei ollut mahdollisuutta päästä niihin, sillä pyrkijöiden määrä kasvoi nopeammin kuin oppilaspaikkojen. Näytti siltä, että iltaoppikouluharrastus ja samalla koulujen määrä tulisi lähivuosina vain kasvamaan. Ongelmana oli kuitenkin tätä koulumuotoa koskevan lainsäädännön puuttuminen.

Iltakoulu oli yhteiskunnan kannalta monessa suhteessa edullinen, koska se voi käyttää päiväkoulun tiloja ja kalustoa, ja koska tuntimäärän pienuuden vuoksi opettajien palkkakustannukset jäivät suhteellisen pieniksi. Lisäksi sen oppilaat hyödyttivät yhteiskuntaa suorittamalla täyden työpäivän talouselämän palveluksessa. Koulunkäynti iltaisin oli myös omiaan estämään nuorison huonot harrastukset.