Lahjoitusmaat

Tammikuun 22. annettiin julistus, jossa selvitettiin Viipurin läänin lahjoitusmaiden luonnetta. Selvityksen mukaan lähes kaikki (2.400) tilat olivat maanluonnoltaan kruununtiloja. Ne olivat lahjoitustiloja, joihin omistajilla oli vain nautintaoikeus. He saivat tilasta verotulot, mutta asumisoikeus oli talonpojilla. Vain 145 tilaa määriteltiin ns. puhtaaksi rälssiksi ja talonpojat tulkittiin vuokraajiksi.

Tämä tarkoitti, että maanomistajilla ei ollut venäläisen lain heille antamia oikeuksia, eikä talonpoikia voinut rinnastaa maaorjiin eikä häätää tilalta.

Maiden omistajat eivätkä talonpojat olleet tyytyväisiä tulokseen, vaan ongelma jatkui. Talonpojat riitelivät isäntiensä kanssa. Edelliset halusivat ostaa tilat perinnöksi kuten muualla Suomessa. Tilat olivat luonnoltaan kruununtiloja ja kruunu voisi peruuttaa lahjoituksen. Omistajat pitivät kiinni käsityksestään, että maat oli lahjoitettu heille ilman mitään rajoituksia.

Valtiosihteeri Rehbinder tuskaantui ongelmaan siinä määrin, että hän ehdotti kyseisen alueen, Karjalan kannaksen eteläisen osan, erottamista muusta Suomesta. Tämä ei saanut kannatusta Suomessa eikä Pietarissa. Ongelman ratkaisu lykkääntyi.