Vesien saastuminen
Vesi on tärkeä tekijä jokapäiväisessä elämässämme. Käytämme sitä taloudessa, maanviljelyksessä ja teollisuudessa, ja me kalastamme siinä ja purjehdimme siinä. Vapaa-aikoinamme huvittelemme uimalla tai kalastelemalla. Kauniin järven tai joen pelkkä katseleminenkin tuottaa nautintoa.
Me voimme kuitenkin monin eri tavoin saastuttaa vedet, ellemme ole huolellisia – ja saastunut vesi voi olla vaarallista. Jos viemäri johdetaan liian lähelle uimarantaa, on olemassa tartunnan vaara. Jos vesi saastuu liiaksi, eivät kalat voi elää siinä. – Tämä on erityisen vaarallista kalojen allaskasvatuksessa, koska kalat eivät voi siirtyä saastetta pakoon.
Kemi Oy. Kuva: Museovirasto.
Epäonnistuneesti sijaitsevilta kaatopaikoilta voi pohjaveteen suodattua vaarallisia nesteitä. Jos vihanneksia kastellaan bakteerien saastuttamalla vedellä, voi seurauksena olla tautiepidemia ja ruiskutettaessa niitä tuholaismyrkyillä voidaan huolimattomasti toimittaessa myrkyttää läheinen vesi.
Lantavesi, väkirehuliuos ja öljy vuotavasta säiliöstä voi saastuttaa pintaja pohjaveden, joka ehkä joutuu läheiseen vesilaitokseen.1
Laki meren pilaamisen ehkäisemisestä annettiin 5. maaliskuuta. Laki täsmensi vuonna 1962 annetun asetuksen määräyksiä. Suomen alueelta tai suomalaiselta alukselta ei saanut päästää mereen jätettä tai muuta ainetta, jos se välittömästi tai vaikutuksen levittyä aiheuttaisi aavan meren tai toisen valtion aluevesien pilaantumista. Sama koski myös kaivosja muuta siihen verrattavaa toimintaa Suomen alueella.
Käsittelemätöntä säteilytettyä ydinpolttoainetta ja sen ydinhalkeamistuotteiden kemiallisessa erottamisessa syntynyttä radioaktiivista jäteainetta ei myöskään saanut päästää mereen. Muun radioaktiivisen aineen mereen sijoittamiseen oli haettava lupa asianomaiselta vesioikeudelta.