Vapaa-aika

Työn yhteiskunta on muuttumassa vapaa-ajan yhteiskunnaksi. On tärkeätä ryhtyä kehittämään hyvissä ajoin vapaa-ajan yhteiskuntapoliittista ohjelmaa. Ei ole syytä jäädä odottamaan ongelmien kärjistymistä.

Tarvitaan:

• –­ vapaa-aikakasvatusta,
• –­ talojen ja pihojen suunnittelua vapaa ajan käyttöä, arkivapaata varten,
• –­ lähiösuunnittelua viikonloppujen viettoa varten,
• –­ matkailu-, retkeilyja ulkoilusuunnittelua lomia varten.

Me tunnemme pikkulasten hiekkalaatikot. Me rakennamme stadiontyyppisiä urheilupyhättöjä urheilutähtien palvontaa varten. Mutta usein näiden väliltä puuttuu kaikki –­ ja silloin puuttuu paljon. Mitä muuta voisimme silloin tehdä kuin istua ja päivitellä kipua ristiselässämme –­ ja nykynuorison pahantapaisuutta.

Ikävystyminen ja kyllästyminen ovat hyvinvointi- ja vapaa-aikasairauksien piileviä oireita. Nuoriso-ongelmat, alkoholismi, mielenterveyshäiriöt, vieläpä itsemurhat saattavat olla näiden sairauksien näkyviä ja hälyyttäviä osoittimia. Kyllääntymisen ja vieraantumisen lähteenä olevan vapaa-ajan tyhjiön täyttäminen on osaltaan koulujen vapaa-aikakasvatuksen ja yhteiskunnan vapaa-aikapolitiikan asia –­ elleivät yksilöt tähän omin voimin kykene.¹