Kuntauudistus

Elämme elinkeinorakenteeltaan muuttuneessa ja jatkuvasti muuttuvassa kasvavan elintason yhteiskunnassa. Näiden kahden tosiasian seurausilmiönä on mm. voimakas muuttovirta alityöllisyysalueelta paremman työllisyyden alueille ja heikon palvelun alueelta paremman palvelun alueille.

Paremmat liikkumismahdollisuudet, suurempi liikkuvuus sekä kunnallisten palvelutehtävien jatkuva lisääntyminen ja monipuolistuminen samoin kuin kasvava vaatimustaso ovat aikaansaaneet sen, että kuntien ja nimenomaan pienten kuntien mahdollisuudet tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen ja kuntalaistensa kasvavien tarpeiden tyydyttämiseen ovat vuosi vuodelta vaikeutuneet. Juuri tästä syystä kysymys kuntakoon suurentamisesta on viime vuosien aikana ollut vilkkaan pohdinnan kohteena.

Kaksi vuotta sitten mietintönsä jättäneen, varsin paljon Ruotsin kuntauudistukseen nojautuneen pienkuntakomitean, työn pohjalta on syntynyt 13. tammikuuta annettu laki eräistä toimenpiteistä kunnallisen jaotuksen ja kuntien yhteistoiminnan kehittämiseksi eli nk. kuntauudistuksen suunnittelulaki.

Lain mukaan kunnallisen jaotuksen tarkistamista ja kuntien yhteistoiminnan järjestämistä varten laaditaan kunkin läänin kohdalla vaihtoehtoiset suunnitelmat. Ensinnäkin selvitetään, mitä kuntia olisi yhdistettävä ja miten kunnallista jaotusta tällöin olisi muutettava. Toiseksi selvitetään tarkoituksenmukaiset yhteistoiminta-alueet suppeammissa puitteissa, joidenkin kuntien välisenä eri aloilla tarpeellista yhteistoimintaa varten pyrkien siihen, että tällaisen yhteistoiminnan alueet mahdollisuuksien mukaan saataisiin yhtenäisiksi.

Nämä suunnitelmat laaditaan toisiinsa liittyvinä ja tarpeen mukaan vaihtoehtoisina siten, että kunnat, joiden yhdistäminen olisi tarkoituksenmukaista, tulevat siinä tapauksessa, ettei niitä voitaisi yhdistää, kuulumaan samaan yhteistoiminta-alueeseen.

Laadittaessa suunnitelmaa kunnallisen jaotuksen tarkistamisesta on kiinnitettävä huomiota kuntien mielipiteisiin, perinteiden luomiin ja muihin siteisiin sekä kuntien tähänastisen yhteistoiminnan alueellisiin puitteisiin ja muihin aluejaotuksiin.

Suunnitelmassa on otettava huomioon maantieteelliset ja liikenteelliset olosuhteet sekä pyrittävä siihen, että kunnat muodostuvat alueiltaan riittävän yhtenäisiksi. Kunta voi jäädä noin 4.000 asukasta pienemmäksi vain, milloin erityisen painavat syyt sitä vaativat. Perusteena pidetään väestömääriä, mitkä kunnissa voidaan arvioida olevan vuonna 1980.¹