Vanhan valtaus
Pariisissa alkoivat 4. toukokuuta rajut ylioppilasmellakat opiskelijoiden vaatiessa yliopistojen hallinnon demokratisoimista.
Professori Heikki Kirkinen oli Pariisin tapahtumien silminnäkijä. Hän esitti:
"Suomessakin on ryhdyttävä kiireellisesti toteuttamaan yliopiston uudistamista; asiaa ei voi haudata pitkäksi aikaa johonkin valtion komiteaan. Ellei uudistusta kyetä toteuttamaan nopeasti, voimakkaasti ja harkitusti, voi myös meillä mennä rikki arvokkaampaakin omaisuutta kuin vain joidenkin yliopiston opettajien nenärustot."
Valtioneuvosto asetti heinäkuussa komitean laatimaan suunnitelmaa korkeakoulujen sisäisen hallinnon kehittämiseksi.
Ylioppilaslehdessä julkaistiin lokakuussa artikkeli, jossa todettiin mm.:
"Konnunsuon vankilan viisikymmentävuotisjuhlassa ei ollut läsnä ainoatakaan vankia ja Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlien pääjuhlassa tulee ylioppilaiden edustus olemaan nimellinen...
Miksi ylipäätään tuijottaa menneisyyteen ja kutsua Kekkonen puhumaan, kun jokaisella lienee mahdollisuus lukea – ylioppilaskunnan historia – ja korjata vuosikymmenien aikana tapahtunut vääryys ja palauttaa Vanha Ylioppilastalo jälleen ylioppilaiden omistukseen valloittamalla talo ja heittämällä marionetit ulos.
Isänmaa lahjoitti rakennuksen joskus toivoilleen. Me olemme pettäneet lahjoittajan."
Ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhla oli määrä viettää Vanhalla ylioppilastalolla 26. marraskuuta. Edellisenä päivänä kello viiden aikaan iltapäivällä joukko opiskelijoita valtasi rakennuksen. Vanhan valtaajat lähettivät presidentti Kekkoselle sähkeen, jossa tätä pyydettiin osoittamaan solidaarisuutta opiskelijoille ja boikotoimaan eliittijuhlaa.
Kekkonen osallistui konservatoriolle siirrettyyn 100-vuotisjuhlaan, mutta puheessaan hän osoitti ymmärtävänsä opiskelijoiden vaatimuksia. (ääni )1