Saamelaiset

Suomen saamelaisilla ei ole sellaista virallista erikoisasemaa kuin Ruotsissa, missä vain saamelaisilla on oikeus poronhoitoon, eikä meillä toisaalta ole ollut itsenäisyyden aikana norjalaistamiskampanjan kaltaista ilmiötä, joka oli pitkään vallalla Norjassa.

Erikoisjärjestelyjä on yleensä kartettu Suomen virallisessa saamelaispolitiikassa, mutta 1920-luvulla kolmen pohjoisimman kunnan saamelaiset oli vapautettu asevelvollisuudesta. Tasa-arvoinen kansalaisuus lain edessä on katsottu riittäväksi, vaikka saamelaisten valmennus kilpailuun muiden kanssa on ollut heikkoa.

Niinpä saamelaiset ovat menettäneet asuma-alueensa parhaita osia muualta tulleen asutuksen haltuun, ja vasta uusi poronhoitotiloja koskeva laki suo kaikille saamelaisille tilaisuuden hankkia omaa maata. Suomen poronhoitolakia ei ole julkaistu saameksi, mutta kylläkin ruotsiksi –­ kaksikielisyyden nimessä.

Edistyminen yhteiskunnassa tuntuu vaativan saamelaisilta sulautumista pääväestöön. Tehokas, väestön oman hengen mukainen kasvatus ja koulutus (ja saamenkielinen, ainakin silloin kun kouluun menijä ei taida suomea) on yksilölle onnistumisen edellytys, onpa tavoitteena sitten sulautuminen tai elävä saamelaisuus.¹