Surmanluodit
Suomen rikoshistorian karmein verityö tapahtui 7. maaliskuuta Pihtiputaalla. Maanviljelijä Tauno Pasanen ajoi perheriidan jälkeen vaimonsa ja lapsensa ulos naapuritaloihin, ja kun neljä poliisia oli saapumassa häntä hillitsemään, hän ampui metsästyskiväärillä heidät kylmäverisesti yhden kerrallaan kuoliaiksi poliisien pääsemättä paksussa hangessa pakoon.
Viimeisenä jonossa kulkenut konstaapeli ehti juosta lumihangessa 50 metriä, mutta tappaja kiiruhti ulos tuvasta tallin nurkalle, josta hänen viimeinen laukauksensa lävisti neljännenkin konstaapelin pään. Pihtiputaan viidestä konstaapelista sai siis neljä surmansa.
Teon tekijä on kiivasluontoinen mies, joka kuluneella viikollakin oli käräjillä pontikka-asioista ja jolle poliisit olivat pahimpia vihamiehiä. Lievä pontikkahumala muutti vihan toiminnaksi, ja siinä on koko tämän järkyttävän verinäytelmän motiivi.
Pihtiputaan nimismiehen tultua puolta tuntia myöhemmin paikalle antautui Pasanen ilman vastarintaa. Kiväärinhylsyjä löytyi kahdeksan.1