Musiikki
Yli 50 Jean Sibeliuksen alkuperäistä käsikirjoitusta ostettiin 12. toukokuuta Suomeen Lontoossa järjestetyssä huutokaupassa.
Äänilevyjen ja kasettien myynti ylitti tänä vuonna selvästi miljoonan rajan.
Luonnonsuojeluvuoden merkeissä levytettiin useampia lauluja: Vesa-Matti Loirin "Voi saasta", M.A. Nummisen "Jäteveden määritelmä", "Vesioikeustango" ja "Luonnonsuojelujenkka" sekä Rauli "Badding" Somerjoen "Hymyile miss Universum" (sillä maailma hukkuu paskaan). Somerjoen esittämä "Bensaa suonissa" sivusi sekin aihetta. Nummisen muuta tuotantoa olivat "Haluan eronneen rouvan" ja "Jenkka oikeuslaitoksesta".
Viimevuotisen Woodstockin jälkeen piti Suomeenkin saada kansainvälinen rockfestivaali. Turun Ruisrockissa oli enimmillään 25.000 nuorta kuulijaa.
"Suomen talvisota 1939– - 1940" yhtyeen LP "Underground-rock" oli nimensä mukainen. Levyllä kuultiin mm. laulut "Vihreä valta", "Talvisotarock", "Kekkonen-rock", Poroporvarin kohtalo" ja "Mielitauti-rock".
Muita ajankohtaisia teemoja levyillä olivat Irwin Goodmanin "Balladi voivuoresta" sekä Finntrion "Ihmeellinen, pumpattava Barbara" ja "Päivätanssit".
Myydyimpiä levyjä olivat mm. Mari Laurilan "Peppi Pitkätossu", Irwin Goodmanin "St. Pauli ja Reeperbahn" ja Barbra Streisandin "Woman in love". LP-myynnin kärjessä olivat Creedence Clearwater Revival ja Simon & Garfunkel.
Pekka Streng teki hienovaraisen LP:n "Magneettimiehen kuolema", jonka sisältöä kuvasi hyvin erään sen laulun nimi "Sisältäni portin löysin".1
Populaarikulttuurin tutkimusedellytysten heikkous nostatti muutamia huolestuneita puheenvuoroja. Professori Urpo Harva totesi Aika -lehdessä:
"massakulttuuri – joka tässä tarkoittaa kaikkia teollisuuden vallankumouksen jälkeen kehittyneitä kansankulttuurin muotoja – on eräs osa olevaisuudesta, mutta toistaiseksi mikään akateeminen oppituoli ei ole halunnut tahrata käsiään siihen. (Vuosisadan vaihteen työläiskulttuuri on toistaiseksi miltei ainoa poikkeus)."
Tutkija Pekka Gronow tarkensi, että Helsingin yliopiston kansanrunoudentutkimuksen laitoksella oli tehty "muutamia pikku yrityksiä tähän suuntaan". Mutta, "mikäli 'Kansallisten tieteiden kehittämisohjelmaan' on uskominen, mikään tieteenhaara ei aio edes ensi vuosikymmenellä ryhtyä tutkimaan massakulttuurin ilmiöitä. Siihen mennessä on jälleen moni ilmiö ehtinyt lopullisesti kadota tutkimuksen ulottumattomiin."
Gronow olikin sitä mieltä, että kansallisiin tallennekokoelmiin kuuluisivat painotuotteiden lisäksi "ainakin kaikki äänilevyt, suuri osa elokuvista, pieni osa monisteista ja jokin osa Yleisradion kuva- ja ääninauhoista. Äänilevyjä ilmestyy niin vähän, että ne voitaisiin luontevimmin sijoittaa kansalliskirjallisuuden yhteyteen. Elokuvia varten tarvitaan erityinen valtion laitos."