Työsopimuslaki

Vuoden alussa voimaan tullut työsopimuslaki korvasi vuonna 1922 annetun lain. Uuden lain merkittävimmät muutokset liittyivät yleissitovuuteen ja irtisanomissuojaan.

Järjestäytymätönkin työnantaja oli velvollinen noudattamaan työsopimuksen ehtoina vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka oli määrätty noudatettavaksi asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa.

Työnantaja ei saanut irtisanoa toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta ilman erityisen painavaa syytä. Tällaisena syynä ei voitu pitää:

• –­ työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen,
• –­ työntekijän osallistumista lakkoon tai muuhun työtaisteluun,
• –­ työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä taikka hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen- tai yhdistystoimintaan,
• –­ työn tilapäistä vähentymistä, jonka ajaksi työnantajan oli pyrittävä järjestämään muuta työtä. Jollei muuta työtä voitu järjestää, voitiin työntekijä lomauttaa enintään 75 päivän ajaksi.
• Työnantaja ei saanut irtisanoa naispuolisen työntekijän työsopimusta synnytysloman alkaessa tai sen aikana.