Työturvallisuus
Työturvallisuuslainsäädäntöä täydensivät työmarkkinakeskusjärjestöjen väliset sopimukset. Merkittävimmät niistä olivat vuonna 1969 voimaan tullut sopimus turvallisuustyöstä työpaikoilla ja sopimus työpaikkaterveydenhuollon kehittämisestä tältä vuodelta.
Turvallisuustyön tehostamista varten tuli STK:n alaisissa yrityksissä olla turvallisuustoimikunta, jossa oli sekä työnantajan että työntekijäpuolen edustajia. Sen tehtävänä oli mm. työpaikan turvallisuuden tarkkailu ja valvonta.
J. Modig: Koverharin terästehdas Lappohjassa. Kuva: Museovirasto, 6.1.-87.
Samalla sovittiin myös niistä puitteista, joissa terveystarkastukset, sairaanhoito ja kuntoutus olisi työpaikkaterveydenhuollon yhteydessä toteutettava. Sopimusta valvoi työmarkkinajärjestöjen välinen työsuojelun keskustoimikunta.
Perinteisten työtapaturmien määrä oli hieman vähenemässä, mutta samanaikaisesti oli nousemassa uusia työturvallisuutta ja terveyttä uhkaavia vaaroja.
Lähitulevaisuuden pääongelmia uskottiin olevan toisaalta uudet kemikaalit ja synteettiset aineet, joista ei toistaiseksi ollut riittävästi kokemuksia, jotta tehokkaisiin suojatoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä, ja toisaalta mentaaliset häiriöt, jotka voivat johtua stressistä sekä työn yksitoikkoisuudesta.
Työturvallisuuden painopiste oli siirtymässä yhä enemmän työntekijäkohtaiseen ennakoltaehkäisevään työturvallisuustyöhön, esimerkiksi ennen työn alkamista ja määräajoin työn kestäessä toimeenpantaviin lääkärintarkastuksiin, joista olikin jo säännöksiä.
Mm. Työterveyslaitoksessa tehtävän tutkimustyön merkitys työturvallisuuden kehittämisessä lisääntyi edelleen.
Tehtaat olivat rakennustyömaiden jälkeen vaarallisimpia työpaikkoja.