Poikkeuslaki

Ahti Karjalainen ehdotti 20. tammikuuta puolueiden yhteisiä neuvotteluja presidenttikysymyksessä. Hänen mukaansa presidentti Kekkosen uudelleen valinnan taakse olisi saatava mahdollisimman laaja kansalaismielipide. Tämä voisi saada aikaan sen, että Kekkonen peruisi aiemman ilmoituksensa olla asettumatta ehdokkaaksi vuoden 1974 presidentinvaaleissa.

Pääministeri Rafael Pasion kanssa keskusteltuaan Kekkonen ilmoitti 18. huhtikuuta olevansa valmis jatkamaan presidenttinä, "jos kansan enemmistö katsoo parhaaksi". Samalla Kekkonen teki selväksi, ettei hän suostuisi presidentinvaalien ehdokkaaksi. Se, millä tavoin asia hoidetaan, ei ole hänen huolensa, hän lisäsi.

Hallituspuolueet sopivat 28. lokakuuta presidentti Kekkosen toimikauden jatkamisesta poikkeuslailla.

Poikkeuslain vastustajat julkistivat 13. joulukuuta avoimen vetoomuksen Kekkoselle, että tämä kieltäytyisi uudelleen valinnasta.

Kekkonen ilmoitti seuraavana päivänä kieltäytyvänsä uudelleenvalinnasta. Syyksi hän ilmoitti Zavidovo-vuodon, joka hänen mielestään oli tuhonnut luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon ja samalla mahdollisuudet hoitaa ulkopolitiikkaa.

Kekkonen ja pääministeri Kalevi Sorsa matkustivat 20. joulukuuta Neuvostoliiton 50-vuotisjuhliin. Vierailun aikana käydyistä keskusteluista annettiin 23. joulukuuta tiedote, jossa todettiin vierailun lujittaneen ystävyyttä, yhteisymmärrystä ja luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden jatkuvaan kehittymiseen.

Kekkosen toimiajan jatkamisesta poikkeuslailla sovittiin 28. joulukuuta. Sopimuksen takana olivat kaikki puolueet SMP:tä ja kristillisiä lukuunottamatta.¹