EEC
Englanti, Irlanti, Norja ja Tanska allekirjoittivat 22. tammikuuta Brysselissä sopimuksen liittymisestä EEC:hen.
Suomi aloitti 8. helmikuuta neuvottelut yhteistyöstä sosialististen maiden Keskinäisen talousavunannon neuvoston (SEV) kanssa.
Seuraavana päivänä aloitettiin Brysselissä neuvottelut asiantuntijatasolla kauppasopimuksesta EEC:n kanssa. Neuvottelutulokseen päästiin heinäkuun lopulla, mutta sopimuksen allekirjoittaminen jäi riippumaan Englannista, joka vaati sopimusta paperin viennistä.
Islanti, Itävalta, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi allekirjoittivat 22. heinäkuuta sopimukset EEC:n kanssa.
Presidentti Kekkonen nimitti 24. heinäkuuta valtuuskunnan käymään neuvotteluja Suomen ja SEV:in välisestä runkosopimuksesta.
SDP:n piirissä pelättiin vapaakaupan laajentamisen kielteisiä seurauksia ja puolue edellyttikin suojalakien säätämistä samanaikaisesti EEC-sopimuksen solmimisen kanssa.
Kokoomus, liberaalit ja keskustapuolue vastustivat suojalakien säätämistä.
Suomen vapaakaupan jatkuvuus Englannin, Tanskan ja muiden EFTA-maiden kanssa saatiin 16. joulukuuta turvatuksi huhtikuun alkuun saakka.1