Asumistuki
Asumistukilaki annettiin 4. kesäkuuta. Laki tuli voimaan 1. heinäkuuta. Lain mukaan voitiin valtion varoista myöntää asumistukea päävuokralaisina vuokra-asunnossa asuville perheille sekä omassa asunnossa asuville perheille.
Asumistukea voitiin lisäksi myöntää sellaisessa opiskelija-asunnossa asuville opiskelijoille, jonka rakentamista, laajentamista tai peruskorjausta varten oli myönnetty lainaa valtion tai kunnan varoista tai jota ylläpiti kunta tai yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö.
Perheeksi, joka voi saada asumistukea, katsottiin:
- – yhteistaloudessa asuvat henkilöt, joihin kuuluu vähintään yksi asunnonhaltijan tai hänen kanssaan muutoin kuin tilapäisesti asuvan henkilön huollettavana oleva alle kuusitoistavuotias oma, otto- tai kasvattilapsi tahi kuusitoista vuotta täyttänyt, mutta alle kaksikymmentävuotias lapsi, joka jatkaa koulunkäyntiään tai opintojaan taikka joka on kansaneläkelain tai muun lain nojalla oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen; sekä
- – yhteistaloudessa asuvat lapsettomat aviopuolisot enintään kahtena avioliiton päättämisvuotta seuraavana kalenterivuotena, jollei kumpikaan puolisoista avioliittoa päätettäessä ollut täyttänyt kolmeakymmentä vuotta.
Perheille maksettavan asumistuen saamisen edellytyksenä oli:
- – että perheen hallinnassa oleva asunto on kelvollinen asuntona käytettäväksi;
- – ettei perheen hallinnassa olevassa asunnossa asu perheeseen kuulumattomia;
- – ettei perheeseen kuuluville henkilöille viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa maksuunpantujen veroäyrien luku yhteensä ylitä valtioneuvoston vuosittain vahvistamaa määrää;
- sekä ettei perheeseen kuuluville henkilöille ole viimeksi toimitetussa verotuksessa määrätty veroa omaisuudesta.