Rakennustoiminta

Harjoitetulle asuntopolitiikalle on leimaa antavana piirteenä ollut asuntojen määrällisen pulan poistaminen ja asuntotuotannon tehostaminen. Erityisen voimakasta asuntotuotanto on ollut tällä vuosikymmenellä, jolloin joka vuosi on saavutettu uusi ennätys.

Asuntotuotannossa tulee huomio kiinnittää yhtä lailla laatuun kuin määrään. Viime kymmenlukujen aikana on koko asuntotuotannon painopiste aina kaavoituksesta lähtien ollut kerrostalorakentamisessa. Samalla on tuotettu keskipinta-alaltaan suhteellisesti liian pieniä asuntoja.

Nyt on tavoitteena, että pientalojen osuus, noin 56 % asuntokannastamme ei pääsisi nykyisestä laskemaan. Täten, kun pientalojen, siis rivi- ja omakotitalojen osuus uustuotannosta on ollut noin 35 %, tulisi vastaavan osuuden vuonna 1980 olla noin 55 %.

Pientalotuotannon lisääminen edellyttää suunnan muutosta asuntotuotannossa kaavoituksesta alkaen. Pientaloasumisesta tulisi saada asunnonhankkijoille vaihtoehto, joka ei ole ainoastaan taloudellisesti parhaassa asemassa olevien ulottuvilla.

Edelleen, kun pientalojen tuotantoosuutta lisätään, voidaan rauhassa pienentää pientalojen asuntokokoja. Jokaisen pientaloasunnon ei tarvitse, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan olla yli 100 neliön.¹