Pohjois-Karjala

Suomalaisten miesten ennätyksellisen korkea sepelvaltimosairastuvuus ja -kuolleisuus johti ns. Pohjois-Karjala -projektin käynnistymiseen vuonna 1972. Projektin päätavoitteena oli sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman kuolleisuuden vähentäminen koko läänin alueella.

Riskitekijöiden oli todettu liittyvän erottamattomalla tavalla väestön elintapoihin ja yhteisön jokapäiväiseen elämään. Riskitekijöiden alentamisessa pyrittiinkin vaikuttamaan kokonaiseen yhteisöön sen sijasta, että olisi pyritty vaikuttamaan yksittäisiin ihmisiin irrallaan heidän jokapäiväisistä elämäntilanteistaan.

Pohjois-Karjala-projektista saatu kokemus osoitti, että terveyskasvatuksella voitiin muuttaa yhteisön elintapoja ja näin ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Nykyiset krooniset kansantaudit olivat ehkäistävissä. Tämä kuitenkin edellytti Pohjois-Karjala-projektin tapaista suunnitelmallista toimintaa ja kärsivällisyyttä, sillä tulokset näkyivät vasta vuosien ja vuosikymmenien jälkeen.

Pohjois-Karjala-projektin myötä Suomessa kännistyi kehitys, jonka uskottiin johtavan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähenemiseen tulevina vuosina.